Mahlaa tulee pari astiaa vuorokaudessa - n.3-litraa . ei vielä kovin paljon. Maa on täällä jäässä. Viimeyönä asteen pari pakkasella - silloin Mahla jäätyy... Kun lauhtuu eliksiirit Koivuihin alakavat olla vauhdissa... Kiitos kaikille yhteisesti - mukavaa että olette mukana 'Jorina-Kuvissa...'
Pirkkoinkeri. Oletko sinä, tai kukaan muu tullut miettineeksi, miksi vanha koivu on aina hieman maanpintaa korkeammalla.
Tämä on optinen harha. Koivu on samalla korkeudella kun kaikki muut puut samalla alueella.
Koivun ympärillä oleva maa sensijaan painuu hiljalleen alemmas, maan tiivistymisen johdosta, koska koivu imee itseensä hyvin runsaasti vettä. Keskimäärin sellainen 500 ltr aina 800 ltr asti kulkee "normaali" kokoisen koivun läpi vuorokaudessa.
Hyvän esimerkin saa, kun vie kottikärryllisen hienoa hiekkaa muutaman metrin etäisyydelle rungosta. Ennen kuin viikko on kulunut, hiekkakasan alla on koivin valkoisia hentoja hiusjuuria hirmuisen taaja verkosto.
Nämä pienet juuret tunkeutuvat myös betoniputkiin, sokkelihin, rakennusten sisään, kaivoihin ja kaikkeen missä vettä ja ravinteita on saatavilla.
Ne ovat kaikkien kasvien elämää ylläpitävä ravintosuonisto. Isot juuret vain pitävät puut ja pensaat alustassaan kiinni.
Kiitos 'maximex' - mainio selvennys mahlan-tislaajaan... Kova on veden kulutus Koivuilla. Ne vaativat kokolailla harvaan istutuksen. Tähän aikaan kun oksan katkaisee - alkaa melkoinen mahlan juoksu katkaisukohdasta. Koivusta ei saisi keväällä katkoa oksia...
Moi. Mahlan juoksutus opittiin kansakoulun aikana, alaluokilla.
Meitä perämettäläisiä kuskattiin taksilla kouluun, ja eka-toka luokat päättyi puolelta päivin.
Niimpä aikaa oli, autoa odoteltiin vasta puoli neljän aikaan ja koulun lähellä kavereiden kotona piipahdeltiin aikaa kuluttamassa.
Siinä eräs tapio näytti pihakoivua josta mahla valui, melkein kuin pikkupojan pissaamana katkennesta oksasta.
Maku oli hyvä ja makea, vaikka oli kuulas, kylmä mutta nätti kevätpäivä. Taito opittiin tästä tapahtumasta ja myös sen pullotus, jota pojan isä silloin jo harrasti.
9 kommenttia:
kevät:)
Elämän eliksiiriä :)
Niin son tullu kevät :)
Yöllä juossut / tippunut aamuraikas
mahla on tosi hyvää.
Tekee mieli.
Sitäpaitsi tuo ruusu on kaunis.
Kenelle ojensit.
Yllätyin kun televisiossa sanottiin koivusta tulevan litratolkulla mahlaa.
Mahlaa tulee pari astiaa vuorokaudessa - n.3-litraa . ei vielä kovin paljon.
Maa on täällä jäässä. Viimeyönä asteen pari pakkasella - silloin Mahla jäätyy...
Kun lauhtuu eliksiirit Koivuihin alakavat olla vauhdissa...
Kiitos kaikille yhteisesti - mukavaa että olette mukana 'Jorina-Kuvissa...'
Pirkkoinkeri.
Oletko sinä, tai kukaan muu tullut miettineeksi, miksi vanha koivu on aina hieman maanpintaa korkeammalla.
Tämä on optinen harha. Koivu on samalla korkeudella kun kaikki muut puut samalla alueella.
Koivun ympärillä oleva maa sensijaan
painuu hiljalleen alemmas, maan tiivistymisen johdosta, koska koivu imee itseensä hyvin runsaasti vettä.
Keskimäärin sellainen 500 ltr aina 800 ltr asti kulkee "normaali" kokoisen koivun läpi vuorokaudessa.
Hyvän esimerkin saa, kun vie kottikärryllisen hienoa hiekkaa muutaman metrin etäisyydelle rungosta. Ennen kuin viikko on kulunut, hiekkakasan alla on koivin valkoisia hentoja hiusjuuria hirmuisen taaja verkosto.
Nämä pienet juuret tunkeutuvat myös betoniputkiin, sokkelihin, rakennusten sisään, kaivoihin ja kaikkeen missä vettä ja ravinteita on saatavilla.
Ne ovat kaikkien kasvien elämää ylläpitävä ravintosuonisto.
Isot juuret vain pitävät puut ja pensaat alustassaan kiinni.
Kiitos 'maximex' - mainio selvennys mahlan-tislaajaan...
Kova on veden kulutus Koivuilla. Ne vaativat kokolailla harvaan istutuksen.
Tähän aikaan kun oksan katkaisee - alkaa melkoinen mahlan juoksu katkaisukohdasta.
Koivusta ei saisi keväällä katkoa oksia...
Moi.
Mahlan juoksutus opittiin kansakoulun aikana, alaluokilla.
Meitä perämettäläisiä kuskattiin taksilla kouluun, ja eka-toka
luokat päättyi puolelta päivin.
Niimpä aikaa oli, autoa odoteltiin vasta puoli neljän aikaan ja koulun lähellä kavereiden kotona
piipahdeltiin aikaa kuluttamassa.
Siinä eräs tapio näytti pihakoivua
josta mahla valui, melkein kuin pikkupojan pissaamana katkennesta oksasta.
Maku oli hyvä ja makea, vaikka oli kuulas, kylmä mutta nätti kevätpäivä.
Taito opittiin tästä tapahtumasta
ja myös sen pullotus, jota pojan isä silloin jo harrasti.
Lähetä kommentti