Non nyt *Ne-Ajat* - Isännät alakavat vilikuilheen ulos 'sillä silimälä' - jok'han solis aika - lähtiä kattelheen tuone 'viimi-kesäsele' reviirile - hilla-suole...! Ettei sinne jo joku muuki....?
Son muuten tuola 'Keltasela-Mariala' usseita nimiä. Hilla, Lakka, Muurain ja Valokki. Täälä sitä sanothaan vain HILLAKSI.
Piti'hän se Meikunki - kuin muina miehinä - saaphaat lonksuen - jännityksen hiki ottale kihoten harppua 'lähi-suole'. Ja niitä'hän oli sielä - Hilloja keltasena mäthäilä. Kypsiäki... Noh jos tottuuen sannoo - ei kuitenkhaan ko' sielä-täälä....
Enhän Mie muuten sinne suole - piti saaha kesän *HILLA-KUVAT*.... Non palakitsevvaa sorttia nuo kuvattavat - kypsät Hillat.... Ne voi syyä kuvvauksen jäläkheen....! Piti'hän minun niitä muutama palakkioksi syyäkki...!
Ko' mie tuun tunnin 'kuvvaus-uurastuksen' jäläkheen Mökile - paita läpi-märkänä - tuoksuu Hillale vielä sisäläki.... *Mökki-Huoltaja* sano tehehneen *Hilla-Retken* 'lyhyen kaavan mukhaan' - käveli pakastearkule ja pani Hillasopan kiehumhaan...!
Sain retkeltä parikymmentä kuvvaa Hillasuolta, aimo annoksen C-vitamiinia ja sitä liikuntaa jota ei tuu koskhaan liikaa.
Apukuvvaaja'ki myhhäli tyytyväisenä ko' hillasoppa maistu vielä tuohreitten Hillojen jäläkheen'ki...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti