 |
| Iso *ERÄLIHA* - pienenä. Tuosa 'kevvään-korvala' muutama vuosi sitten kävelin - en kontannu - tuosa lähi-suola. Olin 'ulukoiluttamasa kameraa'. Aivan tuosta lähi-ettäisyyeltä ja varottamatta Hirvi-Äiskä ryntäs pakosale. Noh' johan mie löin jarrut pääle ja alon tähystelheen, että mistäs se nyt nuin vauhkona...? Olhaahan me enneki tavattu ja vähäsen tuijottelun jäläkheen poistuttu molemmat omile tahoilheen. Sitten'hän se selevisi. Molin kävelemäsä suohraan *HIRVI-PERHEEN-OVESTA-SISHÄÄN*. Sitä ei Hirvi-Äiskä oikeen hyväksyny. Sillä oli 'kaksi vassaa' - ilimeisesti muutaman päivän vanhoja...! Vasat se komensi makkaahmaan ja olehmaan liikahtamatta. Sitä'kös tämä 'Pekka-Peloton' totteli. Se kamus pysthöön ja alako kattelheen että mikäs se sielä - sollu aikasemmin nähänykhään...? Toinenki vasoista yritti nousta horijuvile jaloihleen. Eihän se onnistunu. Sinne se mätkähti varvuston sekhaan näkymättömhiin. Noh' selevisin'hän mie viimen 'ensi-säikhäyksestä'. Sain kameran tähtäys-suunthaan. Siinä kuluvat kuitenki ne tärkiät sekunnit, etten saanu siittä 'horijuvasta' vasasta kuvvaa. Tästä Uteliihhaasta otin sitten muutaman otoksen. Joistaki tuli jopa 'melekein' teräviä kuvia. Kyllä mie vähä vilikuilin - kamera täristen - ympärileni. Son tuo 'Hirvi-Äiskä' meleko arvaamaton tämmösisä taphauksisa - Se tullee pääle...! Ei Se kauas menny. Se seuras tapahtumia näkymättömisä siinä aivan lähi-ettäisyyelä. Empä mie rohennu mennä siittä askeltakhaan lähemmäs. Lähin pikku-hilijaa poistumhaan tulosuunthaan. Jätin Hirvi-Perheen omhiin olhoin. Syksylä net saavat nuo Hirvet taas kyytiä oikein 'porukka-voimin'...! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti