Kahdeksan - Vuosikymmentä...

" Näin se aika menee Eskoseni...!" -

- ilmoitti Maija-Leena aamulla.

No... mitä siinä sitten on tapahtunut -

kyllä se kolme kuva-kertomusta vaatii...

* KOLME KUVAA VUOSIKYMMENIEN AJALTA *

Kahdeksan vuosikymmentä sitten -
Kemijoen-Taivalkoskella - Alajänkälän nurkka-kamarissa
 parkaisin ensi itkut.
Samana vuonna - 1937 - Isä-Väinö haki Kouvolasta viisirivisen.
Sen jälkeen nurkka-kamarissa oli äänien 'kakofonia'.
Siitä Äiti-Hilda selvisi lievin henkisin vaurioin.

Tarina jatkui - Poika lähti maailmalle -
opetteli työntekoon ja muihin paheisiin...
Työntekoa riitti yli 40-vuotta - useita hommia vuosikymmeniä.
Ei mitään vuorotyötä - vaan työtä vuorokaudet ympäriinsä...!
Vaki-virka ja useita sivutöitä ja harrastuksia.
Yli 40-vuotta sitä jaksoi - sen jälkeen 'takki-tyhjeni'.
Eläkkeellä 20-vuotta - edelleen kamera pysyy kädessä...

Näitä tekosia nykyään 'Ala van Echo' nimimerkillä...

Melkein 60-vuotta sitten Kuusamon Maija-Leena otti sisäruokintaan.
Leenaa onkin Kiittäminen jaksamisesta.
Hänen huolenpitonsa on ollut ylitse kaiken.

Toivotan kaikille jaksamista ja jokaiselle päivälle
 pientä työn juhlaa...!

--------

Muuten olen sitä mieltä -
täysi-ikäisyys ei vaadi mitään juhlia.
Saati sitten vanheneminen.

*******