Torvisoittua

*PUNAREUNATORVIJÄKÄLÄ*

On siinä Jäkälälä nimi - 'nimihirviö' - Nimi ei jäkälää pahenna - Son nimensä mukanen. Niitä on n. 70-lajia...!
Ko' mie tuola luonnosa etenin - 'kontaten' - vaikka oon mie kävelheen oppinu jo - 'Äiskän' aikoihnaan kertoman mukhaan - harvinaisen nuorena - minun korvisa alako soihmaan ko' torvet olis puhaltanheet 'konttaus-säveliä'.
Sitten hän mie huomasin mistä se soitto tuli
*TORVIJÄKÄLÄT SOITTIVAT*...!
Ja eihän minun auttanu'ko alakaa niitä kuvvaahmaan.
Samala'ko mie vilikuilin vähän ympärilheen tuola erämaa-luonnosa - mulla tuli miehleen sen luontokuvvaajan kertomus: - Soli kontannu ja ryöminy kohta kilometrin märälä suola päästäksheen 'otusten' huomaamatta piilokojhuunsa ko' etheen ilimesty 'kumi-saaphaat'. Ylös vilikastesa se huomasi, että saaphaisa seiso 'lyhyenläntä' Lapin-Mies.
Lapin-Mies - ko' on oikia 'vääräleuka' - vähän virnuillen sano - *Mitähän se Sie haet. Jo vain Sie saat täälä jänkälä kävelläkki*.
Että tämmöstä son tuon luonnosa kuvvaavan elämä - son työtä kylymyyven, märkyyven, pimmeyven ja joskus hermoja kysyvän 'lähimmäisen suupielen-virheen' kestämisesä....!
Ei muuta'ko konttailhaan eelheen'ki....!