 |
| *KESÄN VIIMISET VÄRIT* Son siihen laijhiin toettava - *Kohta ilimeisesti - ainaki täälä - 'susirajala' - ja voi siihen karhutki nimetä, ovat net niin juluhmaan malhiin melskanheet tuola lammas-kathraisa - että syksyä kohti olhaan menosa melekosela nulukala...!* Non olheet nuo pari eellistä yön-seutua sen verran 'sekheesä', että tuo 'lämmönmittaaja' täytynnee vaihtaa kohta 'pakkasmittarhiin'. Viimi yönä'ki oli nolla-keli. Ei siittä kyllä palijon jääny muisteltavvaa aamule. Pari-kolome 'tikiä' mie häthäisesti sain kuvaksi tuosta uluko-liiterin kuurasesta katosta - köökin ikkunan läpi...! Kyllä siinä sen verran oli 'kuuraa', että tuo Kamera'ki sen huomasi ja oikein sen vielä valotti'ki - vanhasta viimi-talaven muistista...! Johan mie hättäännyin kaivamhaan aamula 'sopivan mittaset' kalsarikki jalakhaan ko' mie tuone ärijäntheele aamula seittemän jäläkheen lähin lähemmin tarkkailemhaan 'tilannetta'. Vaikka mie varustaun niin ko' 'vanhan-miehen' kuuluuki nolla-kelisä - meinaan tuon vaatetuksen suhtheen - jäi mulla kuitenki 'vanthuut' pois matkasta. Sen'hän mie huomasin ko' hyppysisä alako kylymä kihelmöihmään Canonia hypistellesä....! Sen mie vain sanon nuin varotuksena - ainaki ikkääntynheile - nuoremmile en mie ala anthaan neuvoja - 'kesä-kampheet' on syytä kohta vaihtaa jonkin sortin välikauen varustheiksi...! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti